Menu

A MOM'S GOTTA DO WHAT A MOM'S GOTTA DO

Nyt on vain vähän rankkaa tenttien kanssa. Hankitaan lapsia sitten, kun minulla on vakituinen työ ja oma asunto. Kun tämä vaihe vain helpottaa ja sitten kun Nennan itkuisuus loppuu. Ja kun tämä pikkulapsivaihe on ohi voi ehkä harkita. Lähdetään lomalle sitten, kun on vakaampi taloustilanne ja niin… Sitten ainakin, kun olen eläkkeellä.

Tekevän mielesi viesti on, että sinä et ole perillä. Koskaan.

Olemme kaikissa elämänvaiheissamme valmiita lykkäämään onnellisuuttamme. Valitettavan usein vasta itsemme tai läheisen ihmisen sairastuminen pysäyttää meidät. Suvussamme elää lähes legendaarisena tosielämän tarina menestyneestä liikemiehestä, joka sairastuttuaan muuttui aivan toiseksi ihmiseksi. Hauskaksi, rennoksi ja ennen kaikkea, hän alkoi elämään isolla E:llä!

Miten kouluttaisit koiranpentua?

Mielen luonnetta on verrattu moniin eri eläimiin, mutta lempivertaukseni on mielikuva koiranpennusta järsitty tiskiharjanvarsi suussaan. Koiranpentu nuuskii uteliaana sinne tänne, leikkisästi yhä uudelleen säntäillen ympäriinsä, tuhojaankin tehden ollen välillä ilkikurinen ja tuoden mukanaan asioita, joihin emme haluaisi törmätä. Ja se lopettaa vain nukkuessaan, jos silloinkaan.

Auttaako huutaminen? Kasvaako koirasta hyvää yksilöä, jos retuutat sitä ympäriinsä sen tehdessä väärin? No ei. Sama pätee lasten kasvatukseen. Tarvitaan kärsivällisyyttä, toistoa ja yhä uudelleen kärsivällisyyttä ja toistoa. Ymmärrystä ja anteeksiantoa. Rauhallista, lempeää ja selkeää, mutta määrätietoista otetta. Näin toimimalla kasvatat selväpäisen lapsen ja koiranpennun sekä kesytät kurittoman mielesi.

Tähän väliin jotain julkaisukelvotonta

Ruuhkavuosia itsekin elävänä voin kertoa, että hermojani koetellaan useammin kuin vain kerran päivässä. Milloin mistäkin. Perheemme temperamenttierot asettavat yhteiselämällemme jatkuvia haasteita. Omasta tunnemyrskystä käsin sitä voisi joka kerta reagoida miten sattuu ja tehdä pahaakin jälkeä ympärilleen.

Sittemmin tietoisuustaitojeni kartuttua olen oppinut tunnistamaan omiani ja lasten tunteita, ehkäpä jopa puolison, ja yhteiselostamme on tullut sujuvampaa. Sensitiiviset vanhemmat kasvattavat sensitiivisiä lapsia. Sensitiivisyydellä tarkoitamme kykyämme ymmärtää lapsen käyttäytymisen takana olevaa mielentilaa. Myötätuntoinen suhtautuminen toisen asemaan asettuminen helpottaa myös vuorovaikutusta että itse toimintaa.

This is nuts

Tekevän mieleni moodilla voin loogis-järkevänä ihmisenä yrittää ratkaista ongelmiani pääni puhki, josta seuraa vain huonompi olo. Hengittämällä pääsen kuitenkin kiinni olevan mieleni tilaan ja selviän uraäidin ja lapsiperheen arjesta huomattavasti helpommin.

Voi kuulostaa hassulta, että stressaavassa tilanteessa hengittelen ja hiljaa mielessäni juttelen mantelitumakkeelleni, mutta se toimii.  Ja se mikä toimii, sitä pitää tehdä lisää! Kerron sille, että sen ei tarvitse reagoida juuri nyt, kukaan ei ole kuolemassa, vaikka tilanne ei minua miellytäkään.

Sisäiselle oravalle sanon, että se voi jatkaa pähkinän syöntiään.  Tämä menetelmä, jota sisäiseksi puheeksikin kutsutaan, ohittaa aivojen automaatiot. Totta puhuakseni mieluummin kyllä makaisin tilanteiden sijaan auringossa palmun alla. But a mom’s gotta do what a mom’s gotta do.

Top secret! Nyt paljastetaan vanhemmuuden selviytymiskaava.

Tyyntä myrskyn edellä. Vain tämä on varmaa, koska elämä heittelee meille erilaisia tilanteita ikään kuin testatakseen meitä. Vanhemman on kuitenkin pystyttävä olemaan aikuinen, eikä taantua uhmaikäisen tasolle omassa käytöksessään. Helpommin sanottu kuin tehty.

Hengitä, pysähdy, hyväksy tilanne ja toimi sitten viisaasti valitsemallasi tavalla. Kyllä, me voimme valita!

Kun harjoitamme tietoisuustaitoja venytämme ikään kuin sitä tilaa, joka jää ärsykkeen ja reagointimme väliin.  Kaikki uhmaikäisten vanhemmat tietävät, että tämä on valtavasti vaadittu sellaiselta asialta kuin tahto. Vaaditaan pitkäjänteistä ja kärsivällistä harjoittamista, kuten huippu-urheilijoilta, kun treenaamme aivojemme uusia hermoratoja. Huippusuorituksessa tunnistamme ärsykkeen, tunnereaktiomme ja toimintayllykkeen ennen itse reagointia. Ja se on ruusukimpun ja suklaalevyn paikka, kun jo huomaat reagoivasi vanhan kaavan mukaan, mutta huomaat sen!

Urheilijan huippusuoritus on ihailtavaa katsottavaa kaikessa keveydessään ja vaivattomuudessaan. Tuon suorituksen takana on kuitenkin lukematon määrä treeniä ja työtunteja sekä jokainen kilpailun osanottaja on lähtenyt treenaamaan omalta lähtötasoltaan.

Mindfulness oikotie onneen?

Ei ole. Olemme typeryksiä vain luullessamme, että onnellisuuteemme olisi oikotie. Mikään  itsetutkiskelu ei estä meitä toimimasta käytännön tasolla ja puuttumasta epäkohtiin.  Se miten puutumme on ratkaiseva tekijä.  Silmiä ei saa eikä pidä sulkea ongelmilta, mutta suhtautumis- sekä reagointitapoja on erilaisia. Rakentavia ja ei niin rakentavia. Mikä parasta, jos voisimme johtaa muutosta ja tuoda esiin epäkohtia kaikessa viisaudessamme.

Mindfulness ei ehkä ole kaikkien juttu, mutta yhä useammalle se on keino lisätä itsetuntemustaan ja alkaa elää elämäänsä onnellisena tässä ja nyt. Uran ja perheen yhdistäminen ei ole mutkatonta, sillä usein ruuhkavuosina sitä tajuaa vasta kyseisen sanan todellisen merkityksen.

Pysähtymisen tarve on ajassamme ilmeinen. Kukaan ei luvannut sen olevan helppoa, mutta tässä ja nyt se on, sinun elämäsi ja kenties lastesi lapsuus. Mitä tapahtuisi, jos kokeilisit läsnäoloa?

 

Muita artikkeleita tässä kategoriassa: « HYI HÄPEÄ JOULUNA PERILLÄ »
Takaisin ylös