Menu

KÄRPÄSEN KAKAN JA MUUN KOKOISIA ASIOITA

Alunperin ajattelin, että kirjoitan blogiini opettajan raivokohtauksesta Lahden Kärpäsen koululla. Ajattelin, että kirjoitan opettajien ja oppilaiden tietoisuustaitojen merkityksestä koulumaailmassa. Siitä, kuinka tärkeää lasten ja aikuisten olisi kehittää tunnetaitoja sekä empatiakykyä, jotta voisimme välttyä vastaavalta. Jossittelu on turhaa märehtimistä ja tulevaisuudesta emme voi tietää, mutta voimme vaikuttaa siihen toimimalla nyt. Toimimalla tässä hetkessä parhaalla mahdollisella viisaudella, joka meillä on. Siinäpä se, kunhan vain toimittaisiin.

Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan me suomalaiset olemme lähes maailman huonoimpia asettumaan toisen ihmisen asemaan. Tutkimus julkaistiin Journal of Cross-Cultural Psychology –tiedelehdessä, jonka tulokset tosin professori Juho Saari ehti jo kyseenalaistamaan. Niin tai näin uskon, että viimeaikaiset Kärpäsen koulun tapahtumat kertovat omaa tarinaansa siitä, että petrattavaakin olisi.

Jos meille opetettaisiin yhtä paljon empatia-, vuorovaikutus- ja tunnetaitoja kuin päättelytaitoja, voisi maailma olla huomenna hieman toisenlainen. Hyvällä itsetunnolla ja itsetuntemuksella varustettu ihminen pystyy toimimaan oikein myös hyvin stressaavissa tilanteissa. Jos meditaatio toimii Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaskoulutuksessa ja Iso-Britannian parlamentti pysähtyy meditoimaan, uskon että myös me suomalaiset; esimiehet, johtajat, muu työ- ja koulumaailma uskaltaudumme rohkeasti punnertamaan aivoillamme siinä missä onnellisessa asemassa oleva jälkikasvumme voisi harjoittaa näitä taitoja jo varhaislapsuudesta alkaen.

Koin Kärpäsen koulun tapahtuman hyvin surullisena, kunnes kohtasin jotain vielä surullisempaa. Kaksi tarinaa ja kaksi vakavasti sairasta lasta, jotka taistelevat tälläkin hetkellä elämästään. Kärpäsen koulun tapahtumat vaikuttivat kärpäsen kakan kokoisilta asioilta ja minut pysäytettiin taas.

Sitku onnen metsästyskausi

Sitten kun sitä ja tätä on tapahtunut, ja kun olen saanut valmiiksi nämä ja nuo asiat, niin sitten voin olla onnellinen. Näin minäkin sorruin ajattelemaan elämässäni ennen mindfulnessia. Minulla oli useita syitä lykätä onnellisuuttani. Sitku onni oli aina kulman takana odottamassa milloin minkäkin asian valmistumista. Sitku onni oli kuitenkin katoavaista. Sitä tuskin huomasi ennen kuin se oli taas jo poissa.

Onnellisuuden metsästyskausi jatkuu ajassamme ympäri vuoden päivät siinä, kun peurat jätetään rauhaan tammikuun lopusta. Missä se onni sitten majailee? Seitsemänvuotias sen tiesi – täällä se asuu, ihan rinnan alla. Me vain kävelemme niiden lukuisten onnellisten hetkien ohi. Neutraalikin tunne voi olla varsin miellyttävä, kun sen äärelle pysähtyy. Negatiivisia tunteitakaan ei kannata väistellä tai torjua, nekin jatkavat matkaansa aikanaan. Mikään ei ole pysyvää ja tätäkin voi pysähtyä havainnoimaan. Siis pysähdy ennen kuin sinut pysäytetään.

Rakkaus, terveys ja mielenrauha

Osallistuin viikonloppuna valmennukseen, jonka tarkoituksena oli opettaa meitä realisoimaan tavoitteet menestykseksi. Tekemällä tietoisia ja viisaita valintoja sekä tekemällä tosissaan töitä tavoitteidemme eteen voimme saavuttaa ne. Aivan kuten urheilussa, tavoitteen asettaminen on tärkeää, jotta voimme motivoitua toimimaan.

Aivan koulutuksen aluksi määritimme omat alitajuntaiset arvomme ja tulimme näistä tietoisiksi. Meidän on hyvin vaikea motivoitua tavoittelemaan jotain sellaista, joka on arvojemme vastaista. Suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle omien arvojen realitytsekkausta. Jos terveys on minulle tärkeä asia, kuinka monta kertaa viikossa teen jotain konkreettisia toimenpiteitä oman terveyteni eteen? Tai jos lapseni tai lapsenlapseni ovat minulle tärkeitä, vietänkö aikaa heidän kanssaan? Elämän haurauden ja ohikiitävyyden vuoksi tämä on ollut läsnä ajatuksissani.

Oma arvojeni top kolme olivat rakkaus, terveys ja mielenrauha. Itsetutkiskelua jo tovin työstäneenä nämä eivät olleet minulle yllätys, mutta huojennus ne kyllä olivat. Jäin kuitenkin pohtimaan, kuinka tietoisesti toimin arjessa omien arvojeni mukaisesti vai olisiko tässä vielä jotain korjaamisen varaa.

Et sä edes kato

Kuinka usein sitä ohittaakaan oman lapsen hienon legorakennelman ihailun omien kiireiden ja tärkeältä tuntuvien asioiden imussa. ”Et sä edes kato.” Nämä pettyneellä äänensävyllä lausutut sanat kolahtivat. Muutaman minuutin myötäeläminen ja lapsen maailmaan samaistuminen olisi opettanut hänelle monta arvokasta asiaa, kuten ystävällisyyttä, myötäelämisen taitoa, kunnioitusta, kiinnostunutta uteliasta mielenlaatua, arvostusta ja läsnäoloa. Miten oman tehtäväni valmistuminen muutamaa minuuttia aikaisemmin hyödytti ketään? No ei mitenkään.

Urheilijat käyttävät paljon mielikuvaharjoittelua, joka on hyödyksi heille todellisessa kilpailutilanteessa. Mindfulness-harjoitukset ovat hieman samanlaisia kuivaharjoitustilanteita, joita pääsemme testaamaan, kun elämä heittää meille haastavia tilanteita. Voi olla, että harjoitettuamme tietoisuustaitoja joku päivä kykenemme olemaan proaktiivisia ja valitsemaan itse toiminta- tai reagointitapamme.

Ajattele – jokainen tekemäsi valinta on johdattanut sinut tilanteeseen, jossa olet juuri nyt. Tämä hetki on uniikki, eikä se koskaan palaa tällaisena kuin se on nyt. Tietoinen läsnäolo lisää positiivisia tunteita ja onnellisuutta. Mindfulness-taidot avaavat meille valinnan mahdollisuuksien meren. Valinta on sinun.

PS. Suuret tsempit kahdelle pienelle taistelijalle <3

 

 

 

 

 

  

 

 

 

Takaisin ylös