Menu

Britailor - Artikkelit suodatettu päivämäärän mukaan marraskuu 2017

OUT OF THE BOX

Oletko törmännyt siihen, että ihmisillä on tarve määritellä, jotta he voivat lokeroida sinut? Kaikista painajaismaisempia heille ovat ihmiset, jotka ovat liukkaita kuin saippuapala. He valtaavat uusia heille entuudestaan tuntemattomia alueita, onnistuvat vastoin kaikkia Murphyn lakeja, löytävät itsensä toistuvasti uuden oppimisen ääreltä ja tekevät hienoja, jopa mullistavia asioita! Tälläkin hetkellä Slushiin on kokoontunut joukko innovatiivisia ja itseensä uskovia ihmisiä, jotka uskovat kykenevänsä keksinnöillään muuttamaan maailmaa. Miten se on edes mahdollista?

                                                                                                 
Lapsuudesta saakka olet voinut kuulla sinusta toistettavan asioita, joista muodostuu itseään toteuttava ennuste, totuus –tällainen minä olen. Reipas, ujo, keksiliäs älykäs, rohkea. Näiden nimikkolappujen liimaaminen tai leimaaminen voi olla parhaimmillaan itsetuntoa vahvistavaa ja myönteistä, mutta pahimmillaan syntyy meitä rajoittava uskomusjärjestelmä, joka estää meitä toteuttamasta itseämme. Haitalliset uskomukset vaikuttavat minäpystyvyyden tunteeseen, joka on uskoa omiin kykyihimme.


Jos haet töitä, voit ilmoituksen perusteella ajatella, ettei tuollaista ihmistä olekaan! Mutta kyllä, aivan kaikki duunit ovat ihmisen kokoisia. Samoin keksinnöt, ja se missä olemme nyt, on jonkun jannun aikaansaannosta. Ihminen keksi höyrykoneen, joka oli aikanaan teollisuuden mullistava keksintö. Keksimme rahan, jonka avulla oravannahkakauppa jäi taakse. Keksimme lääkkeitä, joilla parantaa sairauksia ja kirjoitustaidon, joka helpottaa edelleen apteekissa asioimista. Wrightin veljekset unelmoivat lentämisestä ja keksivät lentokoneen. Unohtamatta täysin ala-arvostettua ja mitä mainiointa kulkupeliä polkupyörää, josta hoemme jatkuvasti, ettei sitä ainakaan tarvitse keksiä uudelleen.

                                                       
Leimat, tarralaput tai tarinat pääsi sisällä eivät ole koko totuus sinusta itsestäsi. Mahdollisuuksille avautuminen edellyttää omien haitallisten uskomusten tai ajatusten tiedostamista ja niistä irtipäästämistä. Merkityksellisempi elämä löytyy omia arvoja tarkastelemalla, jotta voi suunnata kohti itselle tärkeitä asioita. Mikäli arvomaailma on kovin ristiriitainen suhteessa tavoitteeseemme ja joudumme tekemään liian paljon kompromisessaja matkallamme, emme luultavasti koskaan pääse perille.

Voi olla, että ajaudut hetkeksi hämmennyksen valtaan, kenen tämä lähes taukoamaton puhe päässäsi sitten on? Ehkä tunnet halua takertua? Saatat ärsyyntyä siitä tai yrittää hankkiutua ajattelusta eroon. Tämä ei valitettavasti ole mahdollista, mutta tietoisuustaitojasi kehittämällä voit ymmärtää sitä ja saada kaipaamasi kosketuksen sisäiseen rauhaan. Rauha, pysähtyminen, tuttuus ja turvallisuus on tukipilareitasi matkalla uuteen tuntemattomaan.

Sitä, että ei ole enää varma siitä, mitä aikaisemmin pidit totuutena kutsutaan kasvuksi. Kasvusi potentiaali voi olla ääretön. Osaisitko sanoa näille sinuun teipatuille post-it lapuille vaihteeksi f**k it? Miltä se tuntuisi? Vapauttavalta? Mitä sitten tekisit, jos kaikki olisi mahdollista?

                                                       

PS. Olin hiljan Tampereen Vincitillä valmentamassa omien elämänarvojen kirkastamisesta matkalla unelmiin. Palautteen mukaan innostavan, positiivisen ja kuplivan valmennuksen aikana tehdyt harjoitukset avasivat uusia näkökulmia, omat ajatukset selkenivät ja mieli avautui mahdollisuuksille. Koutsi kiittää ja kajauttaa perään kannustushuutoja!

Tekstin kirjoittaja Brita Salminen on hyvinvointimuotoilija, valmentaja ja mieliguru, joka työskentelee yrityksessään Britailor ja on hyvinvointimuotoilua toteuttavan KYLÄ Groupin jäsen sekä Sitomon kumppanivalmentaja. Britaa luonnehditaan toistuvasti iloiseksi, positiiviseksi ja aidoksi ihmiseksi. 

 

SILMÄSTÄ SILMÄÄN

Parin kuukauden päästä alkaa päivä taas pitenemään, oli erään ystäväni isä lohdullisesti tokaissut. Juuri nyt on ulkona sysimustaa, märkä asfaltti imee vähäisenkin valon tai ylipäätään sen näkemisestä voi piirtää rastin seinään. Ne onnelliset, joilla siihen on mahdollisuus, lähtevät etelään etsimään kadotettua valopalloa. Ei ole mikään ihme, että monen mieli mustenee, ainakin hetkittäin, kaiken muun mukana.

                                                               Photo by: Rhendi Rukhama

Värien katoaminen elämästä on aina kivuliasta ja avun hankkiminen itsensä kuntoon saattamiseksi ei ole ollenkaan huonommuuden, vaan suoranaisen itsensä arvostamisen ja rakkauden osoitus itsesi lisäksi kaikkia lähimmäisiäsi kohtaan. Jos et ole itse kunnossa, et voi antaa parasta ympärillesikään. Väsyminen ja uupuminen, se tapahtuu liian salakavalasti. Voi kun se edes ilmoittaisi itsestään äänekkäästi jo matkan päästä kellot kilkattaen!

Itsestä huolehtiminen. Helpommin sanottu kuin tehty, eikö vain? Miksi liian usein ensimmäisten stressi- ja väsymysoireiden ilmaannuttua sitä usein sortuu tinkimään omaa hyvinvointiaan tukevista asioista, kuten terveellisestä ravinnosta ja riittävästä liikunnasta? Toki aivoton töllön toljottaminen on toisinaan ihanaa ja tarpeellista, kunhan se ei kestä tuntikausia ja sohva-aika ei valtaa kaikkea vapaa-aikaasi.

                                                               Photo by: Kate Williams

Virittäydy kehokanavalle

Aina parhaan ei tarvitse olla timanttia, ihan ok riittää toisinaan, itse asiassa useimmiten. Kukaan muu ei vaadi sinulta niin paljon kuin sinä itse. Sorrutko toistuvasti asettamaan itsellesi liian kovia vaatimuksia ja ankaria aikatauluja? Huomaatko, kuinka sätit itseäsi ja mollaat mokailuistasi? Ei se mitään, niin me kaikki. Tärkeintä on tiedostaa, että ajatukset ovat vain ajatuksia ja ne eivät useimminkaan objektiivinen totuus vallitsevasta asioiden tilasta.

Mieli, tuo tahditon tarinaseppo ei käskystä hiljene. Tuolloin kannattaa virittäytyä kehokanavalle, suunnata huomio kehon tuntemuksiin ja juurruttaa itsensä vallitsevaan hetkeen, tai jos vaihtoehtoisesti hyvältä tuntuu, heittää vaikka lenkkitossut jalkaan, köpötellä korttelin ympäri ja hölkytellä hiljalleen huolet huomisen puolelle. Itse asiassa mikä tahansa liike, kehollinen toiminta ja tähän huomion suuntaaminen auttaa pahimman yli.

Kehon rentoutuessa myös mieli rentoutuu ja tämän jälkeen on helpompi heläyttää sisäiselle kriitikollesi hempeä hymähdys. Joskus voi olla tarpeen muistuttaa itseään siitä, että vaikka pahin mahdollinen toteutuisikin, olet selvinnyt hankalista tilanteista aiemminkin ja selviät jatkossakin. Kaikesta ei myöskään tarvitse selviytyä yksin. Keneltä voisit pyytää apua? Kuka voisi auttaa sinua? Ihmiset ojentavat auttavan kätensä yleensä erittäin mielellään, joten älä turhia arkaile.

                                                               Photo by: Bruno Nascimento

Kärsimyksestä hyväksyntään

Joskus vain hetkestä seuraavaan hetkeen selviäminen on se, mikä on riittävästi. Vaikeuksien kohtaaminen helpottuu, kun uskaltaa avautua myös epämiellyttäville kokemuksille ja suuntautua fyysistä tai emotionaalista kipua kohti äärimmäisen lempeällä ja tuomitsemattomalla asenteella, niin pelottavalta tai jopa epäluonnolliselta kuin se kuulostaakaan. Jos oikein hirvittää, voi aluksi voi kokeilla aivan lyhyttä sneak peak -hetkeä. On tutkittu, että itse asiassa asioiden pois työntäminen, välttely tai vastustaminen vain lisäävät tuskaa.

Merkityksen annot eri tapahtumille ovat tärkeämpiä kuin usein ymmärrämmekään ja uhattuna haitalliset uskomukset ohjaavat toimintaamme. Itse asiassa kipua ei ole olemassa, elleivät aivomme ole tulkinneet kokemusta uhkaavaksi. Luulin kuolevani, mutta jäinkin henkiin –toteamus kuvaakin tätä edellä mainittua asiaa erittäin hyvin. Mitä jos ottaisit askeleen taaksepäin ja hyväksyisit kaiken juuri sellaisenaan kuin se nyt on? Näin ei tarvitse olla tulevaisuudessa, mutta miltä tuntuisi antaa kaikkien asioiden olla niin kuin ne ovat tällä hetkellä? Entä jos valitsisitkin merkityksenannon tapahtumalle tietoisesti?

                                                               Photo by: Ian Schneider

Joku viisas on joskus sanonut, että kun vain vielä hengitämme, olemme ja kaikki on todennäköisesti vielä ihan ok, vaikka tilanne ei meitä miellyttäisi tai emme siitä edes pitäisi. Joskus on hyvä heiluttaa valkoista lippua ja tulla esiin taisteluasemista. Just breath. Päivä se on huomennakin. Sytytetään kynttilät pimeyttä vastaan ja tuodaan valoa lempeästi pimeyteen. Peace and love.

 

Tekstin kirjoittaja Brita Salminen on hyvinvointimuotoilija, valmentaja ja mieliguru, joka työskentelee yrityksessään Britailor ja on hyvinvointimuotoilua toteuttavan KYLÄ Groupin jäsen sekä Sitomon kumppanivalmentaja. Britaa luonnehditaan toistuvasti iloiseksi, positiiviseksi ja aidoksi ihmiseksi. 

 

Tilaa tämä RSS-syöte