Menu

SOVUSSA MAAILMAN KANSSA

Itsenäisyyspäivänä me ja muu maailma juhlimme jo kunnioitettavan iän saavuttanutta satavuotiasta Suomea. Monet kokoontuvat yhteen juhlistamaan, nauttimaan toistensa seurasta, hyvästä ruuasta ja juomasta. On ilon ja juhlan aika. Nauti siitä kaikilla aisteillasi!


Vaikka mitään ihmeellistä ohjelmaakaan ei olisi suunnitteilla, voi sytyttää itsenäisyyspäivän kynttilän ja hiljentyä hetkeksi. Saatat saada jopa kiinni kiitollisuuden tunteesta. Asioiden, jotka päivittäin itsestään selvinä ohitamme. Ei tarvitse olla yltiöisänmaallinen, jotta voisit kokea kiitollisuutta kotimaasta ja rauhasta. Aikakaudesta, jonka suurin osa meistä on saanut kokea koko elämänsä ajan. Kodista, jonka lämpö antaa suojaa ja turvaa. Kodin sydämestä, ystävistä ja perheestä, jonka kukin saa määritellä tavallaan. Mistä muista asioista voit kokea kiitollisuutta?


Tässä kohtaa mieleesi voi hiipiä ajatus omasta yltiökylläisestä olostasi. Olet etuoikeutettu. Ei ole väärin antaa myös niiden ajatusten ja tunteiden nousta pintaan, että kaikilla ei näin ole. Niin on moni meidänkin isovanhemmistamme ollut pakolainen ja joutunut jättämään kotinsa. Vauhtisokeudessamme unohdamme joskus katsoa maailmaa toisen silmin. Hyväksy sekin, tuomitseminen on turhaa. Valitse sen sijaan levittää hyvyyttä.


Maailmankansalaisena voit iloita tervehdyksistä ja onnitteluista, joita rakkaalle Suomi-neidollemme lähetetään. Rakkauden yhdistävä voima näyttäytyy parhaimmillaan tällaisina hetkinä. Miltä tuntuisi toivoa rauhaa,  terveyttä ja rakkautta itsellesi? Rakkaimmillesi? Toivoa sitä kaikille suomalaisille? Koko maailmalle?

Toivon, että itsenäisyyspäiväsi on täynnä lämpöä, rauhaa, rakkautta ja yhteenkuulumisen tunnetta. Hyvää itsenäisyyspäivää!

 

Tekstin kirjoittaja Brita Salminen on hyvinvointimuotoilija, valmentaja ja mieliguru, joka työskentelee yrityksessään Britailor ja on hyvinvointimuotoilua toteuttavan KYLÄ Groupin jäsen sekä Sitomon kumppanivalmentaja. Britaa luonnehditaan toistuvasti iloiseksi, positiiviseksi ja aidoksi ihmiseksi. 

Lue lisää ...

KEN ONNEN OIVALTAA, SILLÄ ONNI ON

 

Kun osa meistä vielä nauttii viimeisistä lomapäivistään, on toisilla arki vahvasti palannut osaksi elämää juhlapyhien jälkeen. On palavereita, tapaamisia, aikatauluja ja deadlineja. Siirtymisiä, mahdollisesti omia tai lasten harrastuksia ja kalenterien yhteensovittamista. Elämä voi hetkittäin tuntua yhdeltä hengästyttävältä juoksukilpailulta.

Eilen Aamulehdessä oli mielenkiintoinen kirjoitus, jossa haastateltiin stressiä tutkinutta Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen professoria Mika Pantzaria, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylilääkäri Jukka Kärkkäistä ja psykologian emeritusprofessori, onnellisuustutkija Markku Ojasta stressistä ja onnellisuudesta. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että stressi kuuluu osaksi elämää ja stressitön elämä olisi suorastaan kamalaa.

Mahtavaa stressiä

Mika Pantzar muistuttaakin, että silloinkin kun innostumme koemme stressiä. Samaa aihetta Lujasti lempeä blogissaan pyörittelee Maaret Kallio, joka ei stressireaktiossaan pakene paikalta jännittävän puhekeikan edessä, vaan nousee yhä uudelleen lavalle kerryttäen upeita esiintymiskokemuksia itselleen.

Miksi sitten haluaisimme vältellä stressiä ja elää stressittömämmin?

Koska se ei tunnu mukavalta, eihän? On aivan luonnollista olla haluamatta tuntea epämiellyttäviä tunteita ja tuntemuksia sekä täten vältellä niiden kokemista.

Pantzarin mukaan ongelman ydin onkin nimenomaan stressistä palautuminen. Palautumiskeinoja on hyvä olla hallussa monenlaisia ja näitä on hyvä ujuttaa työpäivien sisään happihyppelyn, kahvitauon ja esimerkiksi mindfulnessin keinoin.

Voiko ihminen olla stressittömämpi ja onnellisempi?

Uskallan väittää, että voi, eikä se usealle meistä ole edes kovin monimutkaista. Pohdi, koska viimeksi olit tekemättä yhtään mitään? Tarkoitan todella ei mitään. Et katsonut televisiota, kutonut, kirjoittanut, lukenut, syönyt tai urheillut. Deadlinejen ja tapaamisten merkkaamisen lisäksi ehdotan, että tänä vuonna varaat kalenteriisi tätä ”ei mitään” aikaa.

Mieli on yksi tärkeimpiä voimavarojamme, mutta minkä vuoksi yhä aliarvioimme sen huoltamista? Pieni hiljentymishetki päivässä purkaa kertyneen stressikuormasi samantien ja tämän jälkeen voit jatkaa päivääsi entistä eheämpänä, suoriutuen tehtävistäsi jopa nopeammin ja luovemmin.

Hetkittäinen epämukavuuden sietäminen ja avautuminen kaikenlaisille tunteille ja kehon tuntemuksille sekä näiden vastaanottaminen hyväksyvällä lempeällä asenteella on pysyvä avain onnellisuuteen ja sisäiseen rauhaan itsensä kanssa. Kun esimerkiksi stressi, ilo, turhautuminen ja alakulo ovat vain tuntemuksia, jotka tulevat ja menevät, eikä niitä määritellä henkilökohtaisiksi ominaisuuksiksemme, mahdollistuu myös pysyvämpi onnellisuuden ja hyvinvoinnin kokeminen.

Onnen tunne, sekin tulee ja menee, mutta onnellisuus, kun sen oikein oivaltaa, se pysyy.

Kiinnostuitko aiheesta? Tammikuussa alkavalla IHANA MINÄ -kurssillani voit oivaltaa monia oleellisesti hyvinvointiisi ja onnellisuuteesi liittyviä asioita. Ilmoittaudu tästä

Tekstin on kirjoittanut Brita Salminen, ruuhkavuosiaan ja unelmaansa todeksi elävä työelämän kehittäjä sekä mieliguru, joka työskentelee yrityksessään Britailor sekä toimii Sitomon yhteistyökumppanivalmentajana.

 

Lue lisää ...

A MOM'S GOTTA DO WHAT A MOM'S GOTTA DO

Nyt on vain vähän rankkaa tenttien kanssa. Hankitaan lapsia sitten, kun minulla on vakituinen työ ja oma asunto. Kun tämä vaihe vain helpottaa ja sitten kun Nennan itkuisuus loppuu. Ja kun tämä pikkulapsivaihe on ohi voi ehkä harkita. Lähdetään lomalle sitten, kun on vakaampi taloustilanne ja niin… Sitten ainakin, kun olen eläkkeellä.

Tekevän mielesi viesti on, että sinä et ole perillä. Koskaan.

Olemme kaikissa elämänvaiheissamme valmiita lykkäämään onnellisuuttamme. Valitettavan usein vasta itsemme tai läheisen ihmisen sairastuminen pysäyttää meidät. Suvussamme elää lähes legendaarisena tosielämän tarina menestyneestä liikemiehestä, joka sairastuttuaan muuttui aivan toiseksi ihmiseksi. Hauskaksi, rennoksi ja ennen kaikkea, hän alkoi elämään isolla E:llä!

Miten kouluttaisit koiranpentua?

Mielen luonnetta on verrattu moniin eri eläimiin, mutta lempivertaukseni on mielikuva koiranpennusta järsitty tiskiharjanvarsi suussaan. Koiranpentu nuuskii uteliaana sinne tänne, leikkisästi yhä uudelleen säntäillen ympäriinsä, tuhojaankin tehden ollen välillä ilkikurinen ja tuoden mukanaan asioita, joihin emme haluaisi törmätä. Ja se lopettaa vain nukkuessaan, jos silloinkaan.

Auttaako huutaminen? Kasvaako koirasta hyvää yksilöä, jos retuutat sitä ympäriinsä sen tehdessä väärin? No ei. Sama pätee lasten kasvatukseen. Tarvitaan kärsivällisyyttä, toistoa ja yhä uudelleen kärsivällisyyttä ja toistoa. Ymmärrystä ja anteeksiantoa. Rauhallista, lempeää ja selkeää, mutta määrätietoista otetta. Näin toimimalla kasvatat selväpäisen lapsen ja koiranpennun sekä kesytät kurittoman mielesi.

Tähän väliin jotain julkaisukelvotonta

Ruuhkavuosia itsekin elävänä voin kertoa, että hermojani koetellaan useammin kuin vain kerran päivässä. Milloin mistäkin. Perheemme temperamenttierot asettavat yhteiselämällemme jatkuvia haasteita. Omasta tunnemyrskystä käsin sitä voisi joka kerta reagoida miten sattuu ja tehdä pahaakin jälkeä ympärilleen.

Sittemmin tietoisuustaitojeni kartuttua olen oppinut tunnistamaan omiani ja lasten tunteita, ehkäpä jopa puolison, ja yhteiselostamme on tullut sujuvampaa. Sensitiiviset vanhemmat kasvattavat sensitiivisiä lapsia. Sensitiivisyydellä tarkoitamme kykyämme ymmärtää lapsen käyttäytymisen takana olevaa mielentilaa. Myötätuntoinen suhtautuminen toisen asemaan asettuminen helpottaa myös vuorovaikutusta että itse toimintaa.

This is nuts

Tekevän mieleni moodilla voin loogis-järkevänä ihmisenä yrittää ratkaista ongelmiani pääni puhki, josta seuraa vain huonompi olo. Hengittämällä pääsen kuitenkin kiinni olevan mieleni tilaan ja selviän uraäidin ja lapsiperheen arjesta huomattavasti helpommin.

Voi kuulostaa hassulta, että stressaavassa tilanteessa hengittelen ja hiljaa mielessäni juttelen mantelitumakkeelleni, mutta se toimii.  Ja se mikä toimii, sitä pitää tehdä lisää! Kerron sille, että sen ei tarvitse reagoida juuri nyt, kukaan ei ole kuolemassa, vaikka tilanne ei minua miellytäkään.

Sisäiselle oravalle sanon, että se voi jatkaa pähkinän syöntiään.  Tämä menetelmä, jota sisäiseksi puheeksikin kutsutaan, ohittaa aivojen automaatiot. Totta puhuakseni mieluummin kyllä makaisin tilanteiden sijaan auringossa palmun alla. But a mom’s gotta do what a mom’s gotta do.

Top secret! Nyt paljastetaan vanhemmuuden selviytymiskaava.

Tyyntä myrskyn edellä. Vain tämä on varmaa, koska elämä heittelee meille erilaisia tilanteita ikään kuin testatakseen meitä. Vanhemman on kuitenkin pystyttävä olemaan aikuinen, eikä taantua uhmaikäisen tasolle omassa käytöksessään. Helpommin sanottu kuin tehty.

Hengitä, pysähdy, hyväksy tilanne ja toimi sitten viisaasti valitsemallasi tavalla. Kyllä, me voimme valita!

Kun harjoitamme tietoisuustaitoja venytämme ikään kuin sitä tilaa, joka jää ärsykkeen ja reagointimme väliin.  Kaikki uhmaikäisten vanhemmat tietävät, että tämä on valtavasti vaadittu sellaiselta asialta kuin tahto. Vaaditaan pitkäjänteistä ja kärsivällistä harjoittamista, kuten huippu-urheilijoilta, kun treenaamme aivojemme uusia hermoratoja. Huippusuorituksessa tunnistamme ärsykkeen, tunnereaktiomme ja toimintayllykkeen ennen itse reagointia. Ja se on ruusukimpun ja suklaalevyn paikka, kun jo huomaat reagoivasi vanhan kaavan mukaan, mutta huomaat sen!

Urheilijan huippusuoritus on ihailtavaa katsottavaa kaikessa keveydessään ja vaivattomuudessaan. Tuon suorituksen takana on kuitenkin lukematon määrä treeniä ja työtunteja sekä jokainen kilpailun osanottaja on lähtenyt treenaamaan omalta lähtötasoltaan.

Mindfulness oikotie onneen?

Ei ole. Olemme typeryksiä vain luullessamme, että onnellisuuteemme olisi oikotie. Mikään  itsetutkiskelu ei estä meitä toimimasta käytännön tasolla ja puuttumasta epäkohtiin.  Se miten puutumme on ratkaiseva tekijä.  Silmiä ei saa eikä pidä sulkea ongelmilta, mutta suhtautumis- sekä reagointitapoja on erilaisia. Rakentavia ja ei niin rakentavia. Mikä parasta, jos voisimme johtaa muutosta ja tuoda esiin epäkohtia kaikessa viisaudessamme.

Mindfulness ei ehkä ole kaikkien juttu, mutta yhä useammalle se on keino lisätä itsetuntemustaan ja alkaa elää elämäänsä onnellisena tässä ja nyt. Uran ja perheen yhdistäminen ei ole mutkatonta, sillä usein ruuhkavuosina sitä tajuaa vasta kyseisen sanan todellisen merkityksen.

Pysähtymisen tarve on ajassamme ilmeinen. Kukaan ei luvannut sen olevan helppoa, mutta tässä ja nyt se on, sinun elämäsi ja kenties lastesi lapsuus. Mitä tapahtuisi, jos kokeilisit läsnäoloa?

 

Lue lisää ...
Tilaa tämä RSS-syöte